• Etusivu
  • Kaisa
  • Kuvat
  • Yhteystiedot

Äidin valinta

8.3.2013 by Kaisa Vatanen

Viime heinäkuussa The Atlantic -aikakauslehti julkaisi Ann-Marie Slaughterin kirjoituksen Why Women Still Can’t Have It All. Alkuvuonna myös Helsingin Sanomat kirjoitti artikkelista.

Lyhyesti: Ulkoministeriössä johtoasemassa – “unelmahommassaan” – työskennellyt professori, tutkija, demokraatti ja feministi otti loparit, koska lapset. Kirjoitus levisi sosiaalisessa mediassa ja aiheutti myös omassa ystäväpiirissäni hämmennystä. Myös minussa.

Puoli vuotta myöhemmin artikkeli vaivaa minua edelleen.

Se vaivaa, koska ymmärrän Slaughterin tuntemukset. Vaikka kuinka ajattelen, että näin ei saisi olla, niin ymmärrän kuitenkin tunteen. Vaikka jokaisen naisen – äidin – pitäisi pystyä tekemään valintansa omien tarpeidensa ja toiveidensa mukaan, näin ei usein ole. Toisaalta kannustamme naisia osallistumaan ja olemaan aktiivisia, mutta samalla esitämme kysymyksen: mutta miten yhdistät tämän perheen kanssa? Jo pelkän kysymyksen esittäminen luo tilanteen, jossa äidin täytyy tehdä valinta, ja perustella se muille. Harva isä kohtaa tätä ulkoista painetta, vaan tekee valintansa itse.

Onkin aivan aiheellista kysyä, miksi menestyvät naiset ovat lapsettomia ja menestyneillä miehillä on keskimäärin enemmän kuin kaksi lasta? Ja miksi me naiset kärsimme huonosta omastatunnosta, silloinkin kun tiedämme sen turhaksi?

Yhdysvaltojen työelämä on varsinkin pohjoismaisin silmin katsottuna raakaa. Lomat ovat lyhyitä, päivät hurjan pitkiä ja työelämä ei juuri lapsellisillekaan jousta. Ei siis ihmekään jos perhe tekee valintoja, kun julkista päivähoitoa ei ole,  hoitopäivät venyvät pienillä lapsille puoleen vuorokauteen ja isompienkaan elämään ei muuten ehdi osallistua. Mutta miksi sen valinnan tekee edelleen äiti?

Perheen sisäiset valinnat eivät tapahdu tyhjiössä. Valintoihin vaikuttavat aina ympäröivä yhteiskunta, kulttuuri ja normit, vähintään yhtä paljon kuin taloudelliset seikat tai äitiysvapaat. Siksi valinnan yhä edelleen tekee äiti, niin Amerikassa kuin Euroopassakin.

 Äitien on pitkään oletettu olevan vain äitejä.

Meillä Euroopassa työehdot ja perheiden tuet ovat toki hyvin erilaisia amerikkalaisiin verrattuna, mutta sosiaaliset normit ovat mahdollisesti vieläkin tiukempia. Läpi mantereen kulkeva vahva kristillinen perinne takaa edelleen tänäkin päivänä sen, että hyvinvointivaltiot on järjestetty tukemaan äitien kotiinjääntiä. Kun Suomessa äidit maksetaan kotiin kodinhoidontuella, Briteissä ei ole julkista päivähoitoa ja isien oikeus vanhempainvapaaseen saavutettiin vasta tämän vuoden alussa. Saksassa lapsilisäkin maksetaan isälle, eli perheen oletetulle elättäjälle. Keski-Euroopan maissa koko sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu kahden vanhemman, mutta yhden palkan varaan. Äitien on pitkään oletettu olevan vain äitejä.

Euroopassa katolinen, kristillisdemokraattinen ja konservatiivinen perinne elää vahvana yhteiskunnissamme. Kun nyt käymme keskustelua vanhemmuudesta, sama perinne toisintuu sankari-isissä ja kamalissa ura-äideissä. Ketkä eniten huutavat perheiden valinnanvapauden perään, useasti rajoittaisivat sitä eniten.

Suomessa ja Pohjoismaissa olemme monessa asiassa edistyksellisiä, ja vielä useammassa ajattelemme olevamme muita edellä. Kuitenkin yhä vanhempainvapaista ja pienten lasten kanssa vietettävistä sairaspäivistä vain muutaman prosentin käyttävät isät. Kun Kataisen perhe kasvoi, ihailtiin vaippoja vaihtavaa isää. Kukaan ei kysy kuinka työ ja perhe on mahdollista yhdistää. Naispoliitikoille tämä kysymys esitetään joka käänteessä, riippumatta siitä onko heillä jo lapsia vai ei.

Perhepolitiikassa ja hyvinkin näyttävästi myös asenteissa painottuu pikkulapsivaihe. Lapsi on kuitenkin lapsi 18 vuotta. Perhepolitiikan, ja työn ja perheen yhteensovittamisen tulisikin ulottua koko tähän aikaan. Ann-Marie Slaughter teki valintansa, koska pojan teini-ikä oli niin vaikea. Kyse ei siis ollut päiväkodista tai korvatulehduskierteestä.

Teini-ikäisen lapsen vanhempi kuitenkin on todennäköisesti siinä vaiheessa uraansa, jossa oikeasti edetään jos ollaan edetäkseen. Siinä neljänkympin korvilla. Tämä on vähän kuin uusi ansa vanhojen jatkeeksi: parikymppisenä hakeudumme naisvaltaiselle alalle opiskelemaan, työelämän alkutaipaleella saamme vähän huonompaa palkkaa ja lapsiriskin takia määräaikaisia työsuhteita, kolmekymppisinä hoitovapaat katkovat uraa. En toivoisi, että Ann-Marien valinta yleistyy. Haluan että kaikkiin näihin puututaan.

Meillä on olemassa rakenteet jotka mahdollistavat perheen ja työssäkäynnin yhdistämisen. Sekä naisille että miehille. Olemme rakentaneet yli sata vuotta yhteiskuntaa jossa jokainen on vapaa valitsemaan oman tapansa elää, myös perheellisinä. Mutta vielä on tehtävää ja parannettavaa, varsinkin asenteissa ja mielikuvissa, jotka ohjaavat meidän kaikkien toimintaa. Tarvitsemme edelleen feminismiä, niin arkipäivässä kuin politiikassakin.

Silti tai juuri siksi, hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

Kaisa

Posted in: Uncategorised Tagged: tasa-arvo

kaisa.vatanen

SDP Tampere on tänään asettanut kuntavaaliehdok SDP Tampere on tänään asettanut kuntavaaliehdokkaita, minut siinä joukossa. Kuluneella kaudella on ollut ilo toimia niin varavaltuutettuna, jäsenenä yhdyskuntalautakunnassa kuin kaupunginhallituksen varajäsenenä. Olemme vieneet eteenpäin monia kaupunkia kehittäneitä asioita, kuten ratikkaa, uusia koteja kasvavan kaupungin uusille (ja vanhoille) asukkaille, tiivistyvää, mutta korkealaatuista kaupunkirakentamista, samalla tietenkin suojellen sitä mikä on arvokasta. Olen ehdolla, koska haluan olla rakentamassa kotikaupungistani elävää kulttuurikaupunkia, joka on avoin, tasa-arvoinen ja kaikkien hyvinvointiin panostava. Aika demaria siis. 🌹

Kampanjaan tarvitsen kuitenkin tukea ja apua! Jos voisit antaa hetken aikaasi, tai sinulla olisi idea kampanjaa varten, ota yhteyttä, olen kaikesta avusta kiitollinen. Tehdään keväällä Tampereesta yhä tasa-arvoisempi, avoimempi ja elävämpi, juuri sellainen, kuin parhaan mahdollisen kotikaupungin tulee ollakin!
Mä tein kengät. Ihan itse! Tai siis kaiken poh Mä tein kengät. Ihan itse! Tai siis kaiken pohjasta ylöspäin. PIHKA Collectionilla on mielettömän hieno kurssi, jossa pääsee tekemään itse kaiken nahan valinnasta kengän ompeluun. Kurssin jälkeen ammattilainen kiinnittää vielä kengän pohjaansa ja varmistaa kaiken olevan kunnossa. Olin kurssilla pari viikkoa sitten ja nyt valmiit kengät ovat täällä, niin kauniit ja valmiina käyttöön! ❤️ 

Sain kurssin viime jouluna lahjaksi, joten tässä kohtaa vuotta voin myös lämpimästi suositella sitä lahjaideaksi. @pihkacollection’in kurssin vetäjä Miia oli napakka, mukava ja kannustava (kiitos!), ja kaiken kaikkiaan konsepti on nerokas. Swaippaamalla löytyy pari kuvaa prosessistakin. 

Ja siis, mä tein kengät. Aikamoista! 

#pihkassa #pihkacollection #imademyshoes
Tapahtuma-ala ja kulttuuritoimijat ovat kärsineet Tapahtuma-ala ja kulttuuritoimijat ovat kärsineet pandemiasta todella hurjasti. Ala, jolla epäsäännöllinen työ on poikkeuksen sijaan sääntö, toimeentulo koostuu pätkistä, keikoista ja monenlaisesta silpusta ja tulevaisuus on parhaimmillaankin epävarmaa, on korona katastrofi. Julkista tukirahaa on tapahtuma-alalle riittänyt toistaiseksi vähemmän, kuin monelle muulle. Tästäkin syystä on tärkeää, että tänä syksynä tuemme kulttuuria ostamalla lippuja, käymällä esityksissä ja suosittelemalla niitä muillekin. 

@sirkusfinlandia on suomalaisen sirkuksen uranuurtaja, monen paikkakunnan vuoden kulttuuritapaus ja sirkusammattilaisten tärkeä työllistäjä. Finlandian menestys on muuten tehty vuodesta toiseen kovalla työllä ja yleisön tuella, pääsylipputuloilla, ilman kummoisia tukia. 

Ja tänä(kin) vuonna esitys on todella kovatasoinen! Oma suosikkini oli ehdottomasti kuvan huikea Oleg Izossimov (olen aivan ihastunut!), mutta meidän porukassa oli muitakin näkemyksiä. 

Menkää ihmiset sirkukseen ja antakaa upeiden esiintyjien hurmata!
Load More… Follow on Instagram

Copyright © 2021 .

Lifestyle WordPress Theme by themehit.com