Eurooppalainen nuorisotyöttömyys maksaa Euroopan valtioille tänä vuonna jo 154 miljardia euroa. Kasvu on ollut huimaa, koska vuonna 2011 nuorisotyöttömyys maksoi 100 miljardia euroa. Niin on tosin ollut myös nuorten työttömien määrän kasvukin jatkuvaa jo vuosia.
Alle 25-vuotiaista eurooppalaisista vailla työtä on 5,5 miljoonaa, eli yli Suomen väkiluvun verran. Kun mukaan otetaan kaikki alle kolmekymppiset, luku yli tuplaantuu. Näistä nuorista yli kolmannes on ollut työtön jo yli vuoden. Joissakin maissa nuorista jo yli puolet on vailla töitä, ja kaikkialla EU:ssa nuorisotyöttömyys on kaksin-, tai jopa kolminkertaista muun väestön työttömyyteen verrattuna.
Nuorten työttömyys on yksi näkyvimpiä ja raadollisimpia seurauksia Euroopan talouskriisistä. Samaan aikaan kun työttömyys on jatkanut kasvuaan, on talouspolitiikassa painotettu leikkauksia ja menokuria yli muiden keinojen. Tuloksena on kokonainen sukupolvi, joka tulee jäämään todennäköisesti pysyvästi edeltäjiään jälkeen niin osallisuudessa työmarkkinoilla, kuin palkoissa ja lopulta myös eläkkeissä.
Sosialidemokraattien ja eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen aloitteesta luotu Eurooppalainen nuorisotakuu on luotu nimenomaan vastaukseksi tähän kriisiin. Se on tarkoitettu sitoumukseksi, jolla hallitukset osoittavat, että pankkien ja markkinoiden etu ei aja kansalaisten ohi, vaan että olemme sitoutuneita ratkaisemaan myös työttömyyden ongelmia.
Ongelmana vain on se, että eurooppalainen nuorisotakuu uhkaa jäädä juhlapuheisiin ja tuottaa ennemminkin pettymyksiä politiikkaan ja poliitikkoihin, kuin ratkaisuja ongelmaan. Nuorisotakuuseen on nimittäin ohjattu minimaalisesti resursseja. Nuorisotakuun toteuttaminen vaatisi noin 21 miljardia euroa vuosittain, kun sille on nyt ohjattu 6 miljardia euroa seuraavalle seitsemälle vuodelle.
Onkin todella tärkeää, että europarlamentti pitää vaalien jälkeen kiinni päätöksestään tarkastaa EU:n budjettia kehyskauden puolessa välissä nimenomaan nuorisotyöttömyysnäkökulmasta. Mikäli nuorisotyöttömyys ei ole laskenut, eikä kansallisin toimin ole nuorisotakuuta saatu edistettyä, on siihen ryhdyttävä voimakkaasti unionin toimesta. Työkaluja kun löytyy niin EU:n budjetista, kuin vaikkapa sosiaalirahaston varojen suuntaamisesta entistä enemmän nuorisotyöllisyyteen, tai omarahoitusosuuksien laskemisesta nuorisotyöllisyyshankkeiden osalta.
Kyse onkin, jälleen kerran, arvovalinnoista. Kuka maksaa kriisin seuraukset ja mihin yhteisiä resursseja suuntaamme? Nuorisotakuu maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin niin taloudellisesti, kuin inhimillisestikin. 21 miljardin euron sijoituksella kun voisimme säästää 154 miljardia euroa. On vain typeryyttä olla tekemättä tätä sijoitusta.