Sitran Visiofest-tapahtuma järjestettiin tänään Heurekassa. Mukana oli paljon asiaa tulevaisuudesta, visioista ja yhteiskunnan suunnasta. Mukaan oli pyydetty myös puoluepoliittisia ajatuspajoja. Saimme kukin käyttää viisi minuuttia esitelläksemme positiivisen vision siitä, missä Suomi voisi olla vuonna 2014. Toiveena oli esittää mieleenpainuvia näkökulmia toivottavaan tulevaisuuteen. Puheenvuoroni löytyy alta ja tilaisuuden tallenne löytyy Sitran sivuilta.
**
Kiitos mahdollisuudesta herätellä ajatuksia yhden vision, tai mahdollisen tulevaisuuden kautta.
Olen Kaisa Penny, Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja.
Kalevi Sorsa -säätiössä meille on aina ollut merkittävää ei vain Suomen sisäinen kehitys, vaan olemme katsoneet rajojen yli, niin Pohjolaan, Eurooppaan kuin pohtineet globaalin kehityksen suuntaakin. Siksi on luontevaa, että käytän tämän puheenvuoron esittämällä ajatuksen siitä, mihin se eurooppalainen yhteisö, johon tänä päivänä kuulumme, voisi kehittyä seuraavan reilun parinkymmenen vuoden aikana.
Hypätään vuoteen 2040 ja katsellaan takaisin päin.
2010- ja -20-lukujen taitteessa poliittinen kenttä Euroopassa oli melkolailla sekaisin. Vanhat poliittiset puolueet olivat monin paikoin kriisissä. Kreikassa, Ranskassa ja Espanjassa ääniä keräsivät uudet puolueet keskeltä ja vasemmalta. Saksassa, Suomessa ja Ruotsissa taas populistit ja äärioikeisto. Unkarissa ja Puolassa unohdettiin vallan, miksi neuvostovallan aikana haaveiltiin ja unelmoitiin demokratiasta ja oikeusvaltiosta.
Puolueiden kriiseihin on varmasti monia selittäviä syitä ja Jussi tuossa hienosti valottikin jo koko demokraattisen järjestelmän kohtaamia haasteita. Yhteistä kuitenkin monelle Euroopan maalle oli, että valtapuolueiden puheista, tavoitteista ja teoista oli tullut hyvin varovaisia, jopa mitään sanomattomia.
Eikä vain maissa, joissa koalitiot ovat pakollisia, vaan myös blokki- tai kaksipuoluejärjestelmissä. Uudet ja ääriliikkeet valtasivat sitä tilaa, jossa aiemmin käytiin tiukkaa keskustelua yhteiskuntien tulevaisuudesta.
10- ja 20-lukujen taitteen poliittisen kentän kipuilu, Brexitin luoma uusi eurooppalainen tila, oikeusvaltiokysymykset joissakin jäsenmaissa ja samalla nouseva tietoisuus niistä valtavista, kaiken muuttavista ongelmista, mitä ilmastonmuutos toisi kaikille, toivat mukanaan muutoksen.
Politiikan merkitys maailman muuttamisessa ja demokratian merkitys muutoksen oikeutuksen takaajana vahvistui jälleen. Poliittiset toimijat eivät olleet kaikin paikoin samoja kuin 50 vuotta aiemmin, mutta puolueet poliittisina toimijoina eivät hävinneet mihinkään. Muuttivat vaan muotojaan, löysivät viimein tälle vuosituhannelle ja ymmärsivät toiminympäristön muuttuneen.
Ymmärrettiin yhteistyön tarve ja aloitettiin määrätietoinen työ eurooppalaisen demokratiavajeen poistamiseksi. Keskeisinä elementteinä tässä olivat
- Siirtymä kohti parlamentin ja neuvoston muodostamaa kaksikamarista kansaedustuslaitosta, parlamentin vallan kasvattaminen ja komission roolin muutos poliittiseksi hallitukseksi
- Samalla neuvottelujärjestelmiä kehitettiin ja sitä kautta niin eurooppalaiset puolueet, niiden ohjelmat ja muut sopimusyhteiskunnan toimijat kehittyivät ja vahvistuivat
- Myös ylikansalliset listat saatiin käyttöön 30-luvun alkupuolella
Kun eurooppalaista demokratiaa ja kompetensseja kehittiin, tuli erityisen tärkeäksi tarkentaa ja jäsentää jäsenvaltioiden ja liittovaltion välistä työnjakoa ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä.
Unioni alkoi suunnitelmallisesti panostamaan koulutukseen ja sivistykseen, niin resurssien suuntaamisena niihin, kuin koordinaationa viranomaisten välillä. Panostus koulutukseen ja sivistykseen auttoi myös Eurooppaa säilyttämään asemansa korkean osaamisen ja hyvinvoinnin alueena.
Erityisesti pienten, pohjoisten jäsenvaltioiden vaatimuksesta hyvinvointipanostuksista ja -oikeuksista säädettiin yhteisiä miniminormeja, jotka suojaavat kaikkia kansalaisia ja toimivat myös yhteisen vakauden, kansalaistyytyväisyyden ja rauhan turvaajina.
Sovittiin yhteisen työn rajoista. Unioni keskittyy päättämään raameista, eli minimeistä, rajoista ja standardeista. Kukin jäsenmaa luo niiden pohjalta sopivat toteutustavat joko valtakunnallisella tai paikallisella tasolla. Aivan kuten aiemmin toimittiin Saksassa, Itävallassa tai muissa liittovaltioissa. Yhteisesti päätetään ulkorajoihin, kauppaan ja ulkopolitiikkaan liittyvistä asioista, sekä määritellään hyvinvoinnin ja toimeentulon minimit, sekä kilpailun rajat.
Monikulttuurinen, monikielinen ja avoin EU on yhtä lailla kansalaistensa kuin yritysten turva. Se on globaali suunnannäyttäjä, joka on esimerkin ja kaupan voimalla saanut ilmastonmuutoksen hidastumaan ja demokratian kukoistamaan. Sen jäsenyydestä haaveilevat monet, jopa Britannia on saamassa uudelleen liittymisneuvottelut päätökseen.
Kuka olisi uskonut tähän vuonna 2018?
No kuka vaan, joka katsoisi mitä edellisessä reilussa 20 vuodessa oli saavutettu. Unioni oli kasvanut 15 jäsenmaasta 28:aan. Luotu yhteinen raha, uudistettu perussopimukset, luotu maailmanlaajuisia standardeja, joita globaalit teknologiajätit mukisematta noudattivat.
Mikä vaan on mahdollista, kun on visioita. Pienen Suomen paikka on olla mukana kehittämässä omaa arvoyhteisöämme. Se on vain tärkeämpää tulevaisuudessa.
Kiitos!