Osana puoluesihteerikampanjaa olen puhunut suoraan kymmenien puoluekokousedustajien kanssa. Yksi käydyissä keskusteluissa toistuvasti esiin nouseva asia on puolueen jäsenyys ja sen houkuttelevuus. Asia nousee esiin monella eri tavalla, on kyse sitten uusien jäsenien rekrytoinnista, järjestörakenteesta, jäsenistön ikääntymisestä tai siitä kuullaanko SDP:ssä aidosti jäseniä. Huolestuttavimmillaan todetaan, että on unohdettu olo tai pelko siitä, ettei toimintaa jakseta omalla paikkakunnalla enää pyörittää. Kokosin alle joitakin ajatuksiani jäsenyydestä. Tämä teksti on toivottavasti enemmänkin kutsu ideoimaan ja keskustelemaan, kuin valmis lopputulos, koska puolueen toiminta, jäsenyys ja osallisuus ovat kehittyviä, ajassa eläviä ja kunkin sukupolven näköisiä asioita ja siksi koko ajan hiljalleen muuttuvia.
Jäsenyydellä on tietenkin väliä, koska puolue on vain niin paljon kuin jäsenensä. Ja toisaalta jäsenet yhdessä tekevät puolueesta enemmän kuin yksilöiden summan. Mutta jäsenyyden täytyy myös tuntua merkittävältä, jotta haluamme pysyä mukana, maksaa jäsenmaksumme ja tehdä työtä paremman tulevaisuuden eteen. Meidän täytyy saada jäsenyydestä jotakin myös itsellemme.
Puolueen jäsenistön ikärakenne ei ole ideaali, se lienee kaikille selvää. Viime vuosina olemme nuorentuneet, mikä on tietenkin hyvä, mutta tarvitsemme enemmän uusia jäseniä, kaiken ikäisiä, säilyäksemme aidosti laajana kansanliikkeenä myös tulevaisuudessa. Ja tarvitsemme sekä uusille että vanhoille jäsenille hyviä syitä pysyä jäseninä. Vaatii kovaa työtä, jotta mukaan tuleminen ja mukana pysyminen on nykyistä houkuttelevampaa.
Toiminnan muotojen on kutsuttava mukaan erilaisia ihmisiä. Nuoriso- ja opiskelijaliikkeet tekevät hienoa työtä omilla tonteillaan, mutta erityisesti nuoret aikuiset jäävät kaipaamaan vastaavaa toimintaa myös puolueen sisällä nuorisoliikeiän jälkeen. Meidän olisi kehitettävä toimintaa sisällöistä käsin, yli alueellisten rajojen. Jos olet kiinnostunut vaikkapa koulutuspolitiikasta tai kansainvälisistä asioista, pitäisi näistä päästä käymään keskustelua myös laajemmin kuin vain ohjelmatyön työryhmissä. Ratkaisuna tähän voisivat olla esimerkiksi valtakunnalliset osastot tai puolueen tukemat verkostot, joiden kautta toimintaa voisi järjestää.
Samalla monella paikkakunnalla jäsenistö ikääntyy ja väsyy vastuiden alle. On huollettavaa työväentaloa, vaalikampanjoita ja kuntapoliittisia vastuita, joita täytetään pienellä porukalla. Puolueelta tarvitaan apua ja tukea myös näissä tilanteissa. Tarvitaan kokonaiskuva vastuista, joita puolueen yhdistyksillä on ja suunnitelma, jolla haasteita kohtaavia yhdistyksiä tuetaan järjestelmällisesti.
Kommentti, joka on tullut vastaan useamman kerran tänä kesänä, on se, että ”en minä niihin kuukausikokouksiin jaksa mennä, mutta politiikkaa haluaisin puhua, tai edes kuulla keskustelua”. Me tarvitsemmekin oman tupailtojen konseptin, johon tultaisiin nimenomaan puhumaan politiikkaa, kuulemaan poliitikkoja ja keskustelemaan ilman asialistoja ja hallintoa. Mahdollisuus tällaiseen suoraan keskusteluun yhdessä pitäisi olla puoluejäsenyyden keskeinen osa. Ajattelen itse, että puoluesihteerinä haluaisin käydä juuri tällaista matalan kynnyksen keskustelua puolueen jäsenten kanssa. Olla paikalla, kuulla ja keskustella. Ei vain piirikokouksissa (jotka tärkeitä ovat nekin), vaan rennommin, kahvikupin ja keskustelun äärellä. Miksei väittelynkin.
Yksi mainio esimerkki on Joensuussa järjestettävä Poliittinen ompeluseura, jonka sloganina on ”Rohkeutta tehdä kantapää”. Tämä on mahtava konsepti, joka yhdistää kaksi monelle tärkeää asiaa matalalla kynnyksellä. Samalla se ei ole kaikille, eikä tarvitsekaan olla. Ei ole keneltäkään pois, jos yksi porukka puhuu politiikkaa kahvin ja käsitöiden parissa, mutta se saattaa olla juuri se juttu, johon toisen tulee lähdettyä kiireisen arjen keskellä. Juuri se yksi paikka, josta haet vaalien alla mukaan nipun esitteitä iltalenkillä jaettavaksi tai uskon vahvistusta työpaikan kahvipöytäkeskusteluun. Ja siksi me tarvitsisimme tällaisia, erilaisia, erilaisille jäsenille sopivia matalan kynnyksen paikkoja käydä poliittista keskustelua yhä lisää.
Toiminnan ja tapahtumien ei tarvitse läheskään aina olla suuria tai hankalia järjestää. Tärkein olisi, että meillä olisi olemassa rohkea kokeilemisen ja tekemisen kulttuuri, jossa idea voidaan laittaa matalalla kynnyksellä toteen ja sitten arvioida tuleeko siitä osa pysyvää toimintaa vai oliko se vain kerran kokeilu. Näille kokeiluille täytyy olla resursseja ja pysyvä ”lupa”. Lisäksi kokeiluista pitää olla riittävä käsitys tiedon ja hyvien ideoiden levittämisen tarpeisiin. Toimintakulttuurin ja ilmapiirin on oltava sellainen, että ajatuksia uskalletaan esittää ja niistä on lupa innostua ihan kaikilla puolueen tasoilla. Ei tarvitse ajatella, että pitää anoa lupaa kokeilla uutta tai järjestää tilaisuuksia tai käydä keskustelua. Uuteen pitää kannustaa ja kaikkiin ideoihin suhtautua avoimesti. Se, että omannäköistään toimintaa on mahdollista toteuttaa, luo avointa ja houkuttelevaa toimintakulttuuria.
Lisäksi tarvitsemme kuitenkin myös niitä isoja tapahtumia, paikkoja tavata tovereita ja oppia uutta. Tässä olemmekin jo aika hyviä. Järjestöpäivät, Tulevaisuusfoorumit ynnä muut ovat onnistuneet kokoamaan satoja toimijoita yhteen ja mahdollistaneet dialogin myös liikkeen ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Mutta puolueen koulutustyön tulisi olla suunnitelmallisempaa ja jatkuvampaa. Jokaisella jäsenellä pitäisi olla mahdollisuus päästä koulutuksiin mukaan, oli kyse sitten sisällöistä, järjestö- ja kampanjatoiminnasta tai viestinnästä. Vaalien alla koulutamme ehdokkaita todella laadukkaasti ja tätä pitäisi olla tarjolla säännöllisesti myös vaalien välillä.
Kaiken kaikkiaan tarvitsemme uutta ajattelua jäsenyydestä, sen sisällöistä ja merkityksestä. Ajattelun on lähdettävä liikkeelle jäsenestä, ei järjestön tai sen rakenteen tarpeista. Tällä pohdinnalla on kiire ja se on tehtävä laajasti osallistaen. Meidän on kysyttävä jäseniltä mitä he toivovat ja jalostettava ideoita toiminnaksi. Kokeiltava, arvioitava, kysyttävä jälleen palautetta ja pohdittava lisää. Jos aloitamme tänä talvena, on meillä seuraavaan puoluekokoukseen mennessä olemassa laajalla yhteistyöllä valmisteltu jäsenstrategia ja toimintakulttuurin muutos jo aluillaan. Ja kun saamme mukaan uusia ihmisiä, muutos jatkuu itsestään.