Tällä viikolla juhlitaan Pridea Helsingissä ja monilla muillakin paikkakunnilla. SDP on ollut jo vuosia Helsinki Priden kumppani ja pyrkinyt niin poliittisilla puheilla kuin käytännön toimilla edistämään tavoitteita, joita jaamme Pride-liikkeen kanssa. Priden tämän vuoden teema on Riemu ja kapina ja se haastaa pohtimaan koko yhteiskunnan toimintaa laajemmin. Elämme hetkeä, jolloin eduskunta ja myös hallitus on jakaantunut sen suhteen, mikä on hyväksyttävää yhteiskunnallista toimintaa ja mikä ei. Käymme melko käsittämätöntä keskustelua siitä, miten meidän tulisi suhtautua ääriliikkeisiin, fasismiin ja natsisymboliikkaan.
Samalla uuden hallituksen ohjelma käytännössä pysäyttää viime vuosina hitaasti, mutta pitkäjänteisesti tapahtuneen edistyksen vähemmistöjen oikeuksien ja kaikille turvallisen yhteiskunnan rakentamisessa.
Näihin teemoihin oman puolueemme linja on ollut selvä. Me emme hyväksy kytköksiä ääriliikkeisiin ministereiltä, emme fasismia tai sen tematiikalla leikittelyä. Mutta samalla on tärkeää katsoa omaa työtä ja toimintakulttuuria myös kriittisesti. Missä meillä on parannettavaa?
Ihan lähiaikoina olemme saaneet myös nähdä, että myös omassa joukossamme turvallinen tila ja häiritsemättömyys eivät aina toteudu. Esiin tulleet tapaukset ovat kaikessa kurjuudessaan tarjonneet myös tilaisuuden tarkastella omaa toimintaamme ja parantaa sitä. SDP:n prosessit häiriötapausten hoitoon ovat jo nyt hyvät, vaikka kehitettävää on aina.
Akuutti tehtävä on lisätä aktiivien tietoisuutta ja luottamusta näihin prosesseihin. Paperilla täydellinenkään häirintäohjeistus ei auta, jos jäsenet eivät tiedä siitä tai luota, että asioille oikeasti tehdään jotain. Tähän on vaikeampaa, mutta välttämätöntä puuttua. Jokaisella puolueen jäsenellä, nuoriso- tai opiskelijaliikkeen toimijalla ja myös erilaisissa kampanjoissa mukana olevilla on oltava turvallinen tila SDP:ssä ja sen tapahtumissa. Jokaisen on voitava luottaa siihen, että erilaiset ongelmatilanteet otetaan vakavasti, niihin puututaan ja asioissa toimitaan häirintää kokeneen edun ja toiveiden mukaisesti.
Voimme parantaa tilannetta puhumalla asioista enemmän. Jokaisessa tilaisuudessa tulee käydä läpi se, miten häirintätilanteissa toimitaan ja ketkä ovat häirintäyhdyshenkilöinä. Näistä tulee muistuttaa myös muuten säännöllisesti. Kuten myös puolueen kotisivujen nimettömästä ilmoitusmahdollisuudesta. Voisimme myös parantaa raportointia niin, että puoluevaltuustolle kerrottaisiin vuosittain, ilman yksityiskohtia, siitä onko tapauksia ollut ja miten häirintään on puututtu. Kun teemme näkyvämmäksi sen, että asioihin puututaan, luomme samalla luottamusta prosessiin.
Puolueen on johdonmukaisesti puolustettava ihmisoikeuksia ja vähemmistöjä politiikassaan. Tämä on uskottavaa vain, jos se toteutuu myös omassa järjestötoiminnassa. Silloinkin, kun olisi helpompi olla hiljaa tai siirtää päätöksiä eteenpäin.
SDP:n on oltava avoin, turvallinen ja tervetulleeksi toivottava ihan jokaiselle arvomme jakavalle ja mukaan haluavalle. Kun saamme mukaan yhä enemmän ihmisiä, on meidän tehtävä yhä enemmän työtä sen eteen, että puolue on myös turvallinen ihan jokaiselle. Tässä opimme muun muassa Pride-liikkeeltä jatkuvasti.
Riemua ja kapinaa, molempia tarvitaan muutokseen. Ja rohkeita ihmisiä.