Kolumni Demokraatissa perjantaina 17.1.2014.
Vuonna 2009 eurovaalien alla järjestettiin eduskuntatalon portailla mielenilmaus nuorisotyöttömyydestä, jossa nuori ehdokas laski kuulijoita: “yksi, kaksi, kolme, neljä, työtön, yksi, kaksi…”. Tänään, kun monessa Euroopan maassa lasketaan yksi-työtön-yksi-työtön, huonoihin työllisyys- ja talousuutisiin on ehtinyt turtua jo moneen kertaan.
Taantuma, työttömyys, toivottomuus. Kierre joka on jatkunut Euroopassa jos yli viisi vuotta. Toivottomuudesta kumpuaa pelkoja ja vihaa, joita populistiset ja äärioikeistolaiset ympäri Eurooppaa ruokkivat.
Oikeistolainen talouspolitiikka, jota moni kriisin alussa piti kuolleena, on kaikessa hiljaisuudessa noussut valtavirraksi. Leikkaukset, talouden nopea tasapainottaminen ja valtionvelan demonisointi ovat itsestäänselvyyksiä myös monen demarin puheissa. Tehdyillä päätöksillä kriisiä vain pitkitetään ja kurjuutta lisätään. Demokratia on kaukana, kun “Troikka” tekee päätöksiä, joita demokraattisesti valitut hallitukset eivät voi kuin toteuttaa.
Unioni, joka on taannut yhteiskunnille mahdollisuuden vastata globaalin talouden asettamiin haasteisiin tehokkaammin yhdessä, turvaten hyvinvointivaltion toimintaedellytyksiä, uhkaa jakautua osiin. Puhutaan yleisesti köyhästä etelästä ja rikkaasta pohjoisesta. On maksajia ja hyötyjiä, päättäjiä ja tuettavia. Nämä jaot aiheuttavat kestämättömiä ongelmia koko unionille, ja ennen kaikkea sen kansalaisille.
Emme pärjää yksin. Tarvitsemme unionin tuomia etuja: sen kautta voimme olla kokoamme suurempia neuvotteluissa suurvaltojen kanssa, voimme taistella pitääksemme tai jopa kehittääksemme työntekijöiden oikeuksia. Viimeisin esimerkki tästä on Euroopan parlamentin tekemä päätös kilpailutussääntöjen muutoksesta niin, että pelkkä hinta ei enää ratkaise. Myös työehdoilla, tai vaikka ympäristönäkökulmilla voidaan perustella julkisia hankintoja.
Siksi onkin tärkeää, että tulevissa vaaleissa vasemmisto vahvistuu. Parlamentti on unionin ainoa demokraattisesti valittu elin, ja sillä on mahdollisuus toimia vastavoimana oikeistolaiselle neuvostolle. Demokratian kannalta olisi tärkeää, että parlamentin valtaa ja roolia kasvatettaisiin entisestään. Komission valinta parlamentista, avoimemmin poliittista väriä tunnustaen, olisi hyvä askel eteenpäin.
***
En kannata eurosta tai unionista irtautumista, koska uskon niiden olevan paras turva tulevaisuuden hyvinvointivaltioille. Nykyisen oikeistolaisen ideologian jyllätessä ne eivät kuitenkaan turvaa tuo.
Tarvitsemme lisää demokratiaa, solidaarisuutta ja yhteisiä panostuksia koko maanosan hyvinvointiin kaikkien yhteisen, ja jokaisen oman, tulevaisuuden turvaksi. Siksi nämä vaalit ovat tärkeät, niissä päätetään siitä, onko unionista yhdessä tekijäksi, vai vain sisäisten raja-aitojen rakentajaksi. Me kaikki päätämme siitä.
“Toivottomuudesta kumpuaa pelkoja ja vihaa, joita populistiset ja äärioikeistolaiset ympäri Eurooppaa ruokkivat.”
Ei viha rajoitu äärioikeistolaisiin, se kumpuaa myös väkivaltaisista vasemmistolaisista.