Kolumni Demokraatissa 11/2023
Vaalien jälkeen kirjoitetaan historiaa. Parhaat, tai toistetuimmat, analyysit jäävät elämään totuuksiksi tapahtumista ja strategioiden onnistumisista ja epäonnistumisista. Eduskuntavaalien jälkeen on puhuttu paljon siitä kuinka SDP nosti kannatustaan väärin keinoin. Taktisella äänestämisellä on sekä puolusteltu omaa tulosta että selitetty SDP:n menestystä. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuspäällikkö Sami Borg intoutui jopa syyttämään SDP:tä vaalihäirinnästä. Syytös on vakava ja äänestäjiä surullisella tavalla aliarvioiva. Perusteeksi Borg löysi sen, että SDP kehotti äänestäjiä äänestämään itseään, mikä toki on vaaleissa lähes ennenkuulumatonta.
SDP:n linjaa tarkastellessa on vaikea vetää johtopäätöstä, että se olisi ollut laskelmoitu yritys kalastaa ääniä hallituskumppaneilta. SDP:n linja on suomalaisista puolueista kenties laajimman valmistelun ja suurimman kirjoittajajoukon tekemä. Vaaliohjelman valmistelu alkoi jo vuonna 2021. Sitä tehtiin työryhmissä, joissa on ollut tällä puoluekokouskaudella mukana yli 600 SDP:n jäsentä. Kansanliikkeen linja nojaa siis aktiivisesti osallistuviin ja asiantunteviin jäseniinsä.
Ohjelma oli myös linjassa tehdyn politiikan kanssa. Talouslinjamme, jossa ihmiset, työpaikat ja hyvinvointi on asetettu etusijalle, on sitä, mitä SDP on hallituksessa tehnyt. Se ei ollut vaaleja varten keksitty tarina, vaan johdonmukaisen työn tulos.
Vaaleissa oli kyse valinnasta kahden merkittävästä erilaisen talouspoliittisen linjan välillä. Oikeiston perinteinen lääke kaikkiin tauteihin on ollut valtion kulujen leikkaaminen sekä verojen keventäminen kaikilta ja erityisesti varakkaammilta. SDP:n linja oli työllisyyden, toimeentulon ja hyvinvointivaltion palvelujen turvaaminen.
Kaksi selkeää vaihtoehtoa puhutteli äänestäjiä. Vaalien seurantatutkimukset kertovat SDP:n äänestäjien äänestyspäätökseen vaikuttaneen erityisesti halu puolustaa sosiaali- ja työttömyysturvaa sekä torjua leikkaukset.
Mikäli SDP olisi vaalikampanjassaan lähtenyt myötäilemään oikeiston leikkauslinjaa, olisi se näyttänyt sekä epäuskottavalta tehdyn politiikan valossa että todennäköisesti johdattanut merkittävän osan nyt SDP:tä äänestäneistä etsimään tärkeimpien teemojensa puolustajat muualta.
Puolueen linjaa pitää tietenkin aina tarkastella kriittisesti ja muuttaa tarvittaessa. Laajempi keskustelu on hyvä käynnistää syyskuun puoluekokouksessa. Seuraava puoluekokous järjestetään vuonna 2026, vuotta ennen eduskuntavaaleja. Tulevat kolme vuotta on hyvä käyttää hyväksi niin, että olemme keväällä 2027 valmiita pääministeripuolueen vastuuseen. Tähän työhön tarvitsemme kansanliikkeen kaikkia osaajia, niitä työryhmien puurtajia, jotka harvoin saavat kiitosta, mutta joiden työn pohjalta SDP on yhä edelleen ainoa puolue Suomessa, joka on onnistunut kasvattamaan kannatustaan pääministeripuolueen asemasta.