SDP ja ammattiyhdistysliike ovat molemmat osa työväenliikettä, jonka yhteisen työn tuloksena suomalainen työelämä, hyvinvointivaltio ja yhteiskunta ovat parempia ja oikeudenmukaisempia. Liikkeen poliittisen ja ammatillisen siiven on toimittava tiiviisti ja suunnitelmallisesti yhdessä myös tulevaisuudessa, koska vain siten voimme olla vahva vastavoima oikeistohallituksen ohjelmalle. Meidän on toimittava yhdessä, jos haluamme tänä syksynä ja tulevina vuosina estää hallituksen esityksiä, joilla heikennetään työntekijöiden oikeuksia, leikataan työttömyystukea ja muuta sosiaaliturvaa ja lisätään eriarvoisuutta. Hallituksen pyrkimys ensin rajoittaa työtaisteluoikeutta ja sen jälkeen heikentää irtisanomissuojaa, poistaa oikeus palkkaan ensimmäiseltä sairauslomapäivältä, heikentää luottamusmiehen asemaa, heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja niin edelleen kertovat karua tarinaa siitä, mihin koko laajaa työväenliikettä ja sen yhtenäisyyttä tarvitaan.
Akuutin työn lisäksi hyvä yhteistyö mahdollistaa uusien, edistyksellisten esitysten tekemisen. Koska meidän tapamme ei ole koskaan ollut vain vastustaminen, vaan uuden, paremman yhteiskunnan ja työelämän rakentaminen.
Puolueen ja ay-liikkeen yhteistyö on puhuttanut paljon piiriryhmissä ja kokoan tähän alle kolme konkreettista ajatusta siitä, miten yhteistyötä voidaan kehittää.
Vahvistetaan yhteistyötä kaikilla tasoilla
Yhteistyön on oltava mutkatonta ja toimivaa niin puolue- ja liittojohdon, kuin aluetyöntekijöiden ja paikallisten toimijoiden kesken. Luonteva keskusteluyhteys esimerkiksi kunnissa ja kaupungeissa varmistaa sen, että haastavissa tilanteissa olemme samassa rintamassa. Monissa kunnissa on viime vuosina ollut vaikeita kysymyksiä esimerkiksi toimintojen ulkoistusten tai yhtiöittämisten osalta ja näissä tilanteissa on todella tärkeää, että paikalliset päätöksentekijät tietävät ja tuntevat työntekijöiden ja ay-liikkeen näkökulmat asioihin. Tämä on lähtökohta sille, että pysymme päätöksissä myös yhteisessä linjassa.
Sujuva yhteistyö ei kuitenkaan synny itsestään, vaan tässä tarvitaan koordinaatiota ja tukea puolueelta ja liitoilta. Askel tässä on se, että tuomme toimijoita yhteen keskustelemaan, visioimaan ja kouluttautumaan yhdessä, esimerkiksi järjestöpäivien tai vastaavien yhteydessä.
Laajennetaan ja avataan työelämäasioiden valmistelua
Puolueen ohjelmatyö on viime vuosina vahvistunut merkittävästi. Meillä oli tällä puoluekokouskaudella jo yli 600 puolueen jäsentä mukana työryhmissä valmistelemassa ohjelmia. Mukana on myös merkittävä määrä ay-liikkeen asiantuntijoita monissa eri työryhmissä. Ajattelen kuitenkin, että tässä on vielä kehitettävää. Kun kehitämme työryhmätyötä, on meidän tehtävä työstä ja vaikutusmahdollisuuksista näkyvämpää. Keinona tässä voisi olla vaikkapa puolueen työelämä-työryhmän (ja miksi muidenkin työelämää käsittelevien työryhmien osalta) vuosittain järjestettävä avoin kokous, johon kutsuttaisiin liittojen aktiiveja keskustelemaan ja evästämään työtä.
Yhteisellä keskustelulla puolueen ohjelmia ja kantoja valmistelevat työryhmät saisivat suoraan ajatuksia ja ideoita aktiiveilta jatkotyötä varten. Työelämässä hiljaiset signaalit kertovat tulossa olevista muutoksista. Jos saamme niistä ajoissa kiinni, voimme tarjota ratkaisuja ja esityksiä, niitä kovasti kaivattuja uusia ajatuksia etunojaisesti, emmekä vain reagoida jo tapahtuvaan muutokseen.
SDP ja ammattiyhdistysliike tarvitsevat laajemminkin yhteisen näkemyksen siitä, miten suomalaista työelämää ja työmarkkinajärjestelmää tulisi meidän näkökulmastamme kehittää. Torjuntataistelu ei riitä säilyttämään puolueen eikä liittojen uskottavuutta työntekijäväestön keskuudessa. Uudistusten aikaansaaminen vaatii useita, lainsäädäntöön lopulta melko helposti sovitettavia, yksittäisinä muutoksina suhteellisen pieniä esityksiä sekä realistisen suunnitelman siitä, mitä näistä esityksistä voidaan erilaisilla hallituspohjilla toteuttaa ja mitä mahdolliset eri hallituskumppanit ja elinkeinoelämä tavoittelevat. Työväenliikkeellä on oltava selvä pelikirja niihin vastaamiseksi ja vastaehdotusten tekemiseksi. Jos ja kun tavoitteita on yhdessä valmisteltu, olemme kaikki niihin myös sitoutuneempia.
Puoluesihteerin rooli on kuulla ja yhdistää
Itse koen, että puoluesihteerin rooli on – niin puolueen kentän suhteen, kuin ammattiyhdistysliikkeenkin – kuulla, keskustella ja muovata yhteistä säveltä keskustelun pohjalta. Tämä on mahdollista vain, jos on riittävällä tavalla läsnä, tuntee toimijat ja toimintakulttuurin. Siksi ajattelen, että puoluesihteerin tulee olla mukana, ei vain käymässä, vaan laajemmin läsnä työväenliikkeen eri tapahtumissa, keskusteluissa ja työssä. Tämä koskee erityisesti myös ay-liikkeen tapahtumia, tuli kutsu sitten edustajistoon, tapahtumiin tai mielenilmauksiin.
Luontevat ja sujuvat henkilökohtaiset suhteet ovat yhteistyön edellytys. Näitä suhteita on vaalittava niin järjestöjohtoon kuin asiantuntijoihin ja jäsenistöön.
Yhteinen työ yhdistää, ei rajoita
SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen yhteinen perintö ei tietenkään tarkoita sitä, että SDP olisi vain ammattiliittojen poliittinen siipi tai että ammattiliittojen edunvalvonnallinen toiminta tai tavoitteet olisivat alisteisia SDP:n puoluepoliittisille eduille tai hallituksessa toimimiselle. Sosialidemokratian juuret ovat yhtä lailla osuustoiminnassa, kansansivistyksessä ja laajassa yhteiskunnallisessa uudistustyössä ja se ammentaa voimansa näistä kaikista.
Ammattiliitoilla on oikeus ja velvollisuus edustaa myös niitä jäseniään, jotka eivät äänestä sosialidemokraatteja. SDP:n tehtävänä on toimia niin, että yhä useampi heistä voisi kannattaa SDP:tä. Ja tätä varten meillä SDP:ssä on tänä syksynä, kun hallitus pääsee tositoimiin, oltava omat rivit suorassa. Meidän on seistävä rinta rinnan puolustamassa sopimisen kulttuuria ja työntekijöiden oikeuksia, oli kyse sitten mielenosoituksista, tukilakoista tai eduskuntapuheista ja äänestyksistä. SDP:n on puolustettava niin työmarkkinaoikeuksia, pienipalkkaisten asemaa leikkausten edessä, kuten myös esimerkiksi työntekijöiden oikeutta ja mahdollisuutta kouluttautua uudelleen koko työuran aikana. En epäile, ettemmekö kaikki olisi näiden asioiden puolella, mutta sen on myös kuuluttava ja näyttävä niin, ettei epäilylle jää varaa.