Istun junassa matkalla kohti lentokenttää. Kohta on on lähdössä tämän viikon toinen ulkomaantyömatka, lentäen. Tänä vuonna olen lentänyt työmatkalle 11 kertaa, eli melkein kerran kuussa. Tämä on hurjan paljon, kun samalla itsekin puhun ilmastonmuutoksesta ja lämpenemisen pysäyttämisestä. Osa tämän vuoden työmatkoista on ollut sellaisia, että ne olisi voinut korvata hyvillä etäyhteyksillä tai vaikka sähköpostilla ja puheluilla. Osa taas ei. Tänään olen matkalla Makedoniaan, jossa Sorsa-säätiö on tehnyt 10 vuotta demokratiatyötä ja huomenna on pitkän yhteistyöhankkeemme päätösseminaari. Siellä on oltava paikalla, kiittämässä, oppimassa ja jakamassa tietoa, suunnittelemassa jatkoa.
Tämä aiheuttaakin minulle ja monelle muulle omatunnon tuskia. Vaikka lentäminen aiheuttaa “vain” noin 3% EU:n ilmastopäästöistä, on se kasvava ala ja päästöjen lähde. Lentomatkustamisen arvellaan kaksinkertaistuvan 20 vuodessa. Samalla lentämisen päästöt ovat isolta osin verotuksen ulkopuolella. Koska lentämistä ei voi aina välttää, olisikin tärkeää, että sen päästöjä varten säädettäisiin lentovero. Ruotsissa tällainen otettiin käyttöön huhtikuussa. Ja panostettaisiin nykyistä enemmän teknologiaan, jolla lentämisen päästöt vähenisivät. Itse olen jo aikaa sitten tehnyt päätöksen kompensoida omat lentoni ostamalla päästökauppaoikeuksia päästöjen verran, se on jo helppoa, mutta olisikohan se mahdollista tehdä pakolliseksi?