Puhutaan hetki federalismista. Puhutaan siitä, koska sanoessani olevani federalisti, kuulen yllättävän usein kannattavani Neuvostoliittoa tai jotain muuta keskusjohtoista, autoritääristä valtiota. Tämä on hämmentävää ja huvittavaa, erityisesti silloin kun se kuuluu jopa tutkijatitteleillä esiintyviltä ihmisiltä.
Neuvostoliitto ei nimittäin ollut liittovaltio. Kuten ei ole myöskään Pohjois-Korea tai Kiinakaan. Sen sijaan Saksa, Itävalta ja USA ovat.
Liittovaltio on pohjimmiltaan vain valtion järjestäytymisen muoto. Tapa järjestää päätöksenteko ja määrittää pelisääntöjä liittovaltion osien välillä. Kuka päättää missäkin ja millä tasolla. Liittovaltioihin liittyy yleensä kiinteästi myös niin sanottu subsidiariteettiperiaate, eli läheisyysperiaate. Se tarkoittaa, että päätökset on tehtävä niin alhaalla kuin mahdollista ja niin ylhäällä kuin välttämätöntä.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että useimmissa liittovaltioissa sellaiset asiat, kuten koulutus, terveydenhuolto tai eläkkeet eivät koskaan ole liittovaltion päätöksenteon kohteena. Tai korkeintaan päätetään, että jokaisella on oikeus eläkkeeseen tai koulutukseen, mutta se miten nämä järjestetään päätetään alemmalla, yleensä osavaltion tasolla. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Saksassa on 16 erilaista peruskoulujärjestelmää, koska jokaisella osavaltiolla, eli Länderillä, on omansa.
Toisaalta asioissa, jossa liittovaltion tason päätöksenteko tuottaa lisäarvoa koko liittovaltiolle, päätökset tehdään yhdessä. Tällaisia ovat esimerkiksi kauppapolitiikka tai ulkosuhteet. Samoin myös koko alueeseen vaikuttavat kysymykset, kuten nyt vaikka ilmastonmuutos ja sen torjunta.
Miksi minä ajattelen, että EU:ssa pitäisi lisätä federalistisia piirteitä perustuu erityisesti kahteen seikkaan.
Ensinnäkin tarkemmin määritellyt ja mietityt rakenteet, valtasuhteet ja päätöksenteko selkeyttäisivät koko unionin toimintaa. Tämä auttaisi sekä meidän jokaisen hahmottamista siitä missä päätöksiä tehdään, miksi ja kuka niitä tekee. Se myös auttaisi Euroopan ulkopuolisia toimijoita hahmottamaan Eurooppaa ja unionia ja sen toimintaa. Olisimme yhtenäisempi ja siten vahvempi toimija suhteessa muuhun maailmaan. Tarkemmat pelisäännöt ovat myös pienten maiden suoja. Oikeasti olemassa olevien liittovaltioiden rakenteet kun nimenomaan suojaavat osavaltioiden asemaa, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja auttavat ottamaan alueiden erilaisuuden huomioon.
Ja tähän liittyy myös se toinen syy. Nykyisellään EU:ssa suuret päätökset tapahtuvat usein kabineteissa tai rakenteiden ulkopuolella. Demokratiavaje oli ilmeinen erityisesti kriisitilanteessa tehtyjen talouspoliittisten päätösten osalta. EU on kuitenkin maailman suurin talousalue ja yli 500 miljoonan ihmisen koti. Tämän alueen päätöksenteossa pitäisi kuulua entistä selvemmin ja vahvemmin kansalaisten ääni. Me tarvitsemme lisää demokratiaa ja vahvempia demokraattisia oikeuksia kaikille eurooppalaisille vaikuttaa unionimme suuntaan. Tätä varten tarvitsemme lisää federalismia, turvataksemme kansanvallan.
Suomi, tai mikään muukaan EU-maa (edes Saksa) ei ole riittävän suuri pärjätäkseen yksin globaalin kapitalismin kanssa. Jos haluamme tulevaisuudessa turvata työntekijöiden oikeudet, ihmisoikeudet, oikeasti vastata ilmastonmuutokseen tai säilyttää maailman parhaan koulutuksen tai hyvinvointivaltion, täytyy meidän rakentaa Suomea suurempia rakenteita niiden turvaksi. Tarvitsemme poliittista vasemmistoa ja ammattiyhdistysliikettä, jotka pystyvät järjestäytymään ja toimimaan yli kansallisvaltioiden rajojen vastavoimana kapitalismille. Tarvitsemme Euroopan unionia, joka turvaa demokratiaa ja on riittävän suuri poliittinen järjestelmä, jotta monikansalliset yritykset eivät pysty kävelemään ylitsemme.
Euroopan unionista tuskin tulee varsinaista liittovaltiota aikoihin, ehkei ikinä. Tarvitsemme kuitenkin federalistista kehitystä ja vahvempaa Eurooppaa turvataksemme kaikkea sitä, mikä pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa on erinomaista.