Kolumni Demokraatissa 11.4.2014
Liikkeessämme käydään raikasta aatteellista keskustelua. Sitä on käyty niin tämän lehden sivuilla, kuin tapahtumissa ja toreillakin. Olen ilahtunut eteenpäin katsovasta keskustelusta, johon olen törmännyt joka paikassa johon olen mennyt.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu universalismin periaatteelle. Eli ajatukselle, että kaikki osallistuvat, ja kaikki hyötyvät, niin köyhät kuin rikkaatkin. Olemme rakentaneet kattavat julkiset palvelut neuvoloista koulutukseen ja lapsilisistä vanhustenhuoltoon. Palvelut ja edut ovat kaikkien saatavilla samanlaisina, maksukyvystä riippumatta, progressiivisella verotuksella rahoitettuna. Universalismi lähtee ajatuksesta kansalaisten tasavertaisuudesta, sekä valtion roolista tämän tasavertaisuuden turvaajana.
Tasavertaisuus toteutuu parhaiten, kun palvelut tuotetaan yhteisin voimin, julkisen rahoituksen turvin. Tämä taas vaatii laajaa rahoituspohjaa, sekä maksuhalukkuutta kaikilta yhteiskunnan jäseniltä.
Muualla hyvinvointivaltiot on rakennettu toisenlaisten periaatteiden varaan. Hyvinvointivaltioteoriassa eurooppalaiset valtiot jaetaan karkeasti sosialidemokraattisiin, konservatiivisiin ja liberaaleihin hyvinvointivaltioihin. Ensimmäiset, lähinnä pohjoismaiset valtiot, turvaavat laajat palvelut kaikille, sekä pyrkivät valtion toimesta muokkaamaan talouden rakenteita korostaen työllisyyttä ja osallisuutta. Konservatiiviset, keski-eurooppalaiset, hyvinvointivaltiot ovat puolestaan perustuneet perinteisille arvoille, joissa yksilön osan yhteiskunnassa määrittää luokka. Hyvinvointipalvelut ovat pitkälle markkinoiden, tai kolmannen sektorin tuottamia, ja valtion rooli on tehdä varainsiirtoja, ei suinkaan puuttua markkinoiden toimintaan. Liberaalit hyvinvointivaltiot ovatkin sitten karkeasti sanottuna köyhäinapuvaltioita, joissa sosiaaliturvaan liittyy leimaavuus ja valtion toimiin markkinausko.
Eurooppalaisia hyvinvointivaltioita on ajettu alas kriisin varjolla, oikeiston johdolla niin kriisimaissa, kuin muuallakin. Kuitenkin tutkimusten valossa nimenomaan vahva hyvinvointivaltio takaa sekä parhaan kilpailukyvyn yksityiselle sektorille, että turvan kansalaisille. Onkin huolestuttavaa, että myös meillä ollaan lipumassa pois universalismista. Yksittäisinä päätöksinä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen, tai lapsilisien jyvittäminen tulojen mukaan voivat tuntua pakollisilta, jopa hyviltä ratkaisuilta vaikeassa tilanteessa, mutta laajemmassa perspektiivissä ne ovat oireellisia esimerkkejä siirtymästä kohti eriarvoisten rakenteiden tunnustamista ja vain niiden vaikutusten minimointia, rakenteiden muuttamisen sijaan.
Luovuttamisen sijaan Pohjoismaiden tulisikin viedä malliamme Eurooppaan. Meillä on paljon annettavaa, ja puolustettavaa, jos haluamme turvata kaikkien eurooppalaisten yhdenvertaisuuden, passista, asemasta tai taustasta riippumatta.
Yritin löytää sivuiltasi kantaa terveyspalveluiden kehittämisestä kunnallisina tai ajatuksiasi yksityistämisestä. En lukenut kaikkea, mutta em. teemoja en löytänyt. Kun uskon, että terveyspalveluissa eriarvoistuminen tulee lähivuosina kaikkein eniten kasvamaan, pidän sitä kunnallisvaalien tärkeimpänä kysymyksenä itselleni. Jos olet ottanut kantaa asiaan vinkkaa mistä löydän kantojasi. Katselin taustojasi ja voisin äänestää Sinua riippuen tästä terveydenhoitoasiasta.
Menestystä vaaleissa joka tapauksessa toivoen
Seppo Nousiainen
Hei Seppo,
En olekaan kirjoittanut aiheesta erikseen, mutta täytyykin tehdä niin vielä ennen vaaleja, koska asia on todella tärkeä. Ja nyt eletään vielä hetkiä, jolloin tulevaisuuteen voidaan tältä osin vaikuttaa.
Olen vahva julkisten palvelujen kannattaja, koska uskon vahvan julkisen palveluntuotannon takaavan niitä yhtäläisiä mahdollisuuksia, jotka luovat pohjoismaisen hyvinvointivaltion pohjan. Uskon, että mahdollisuus niin päivähoitoon, terveydenhoitoon, kuin vanhuuden turvaan ja tarvittaviin palveluihin luovat sellaista turvaa yksilöille, joka mahdollistaa koko yhteiskunnan luovuuden, kehityksen ja turvallisuuden. Ja olen kanssasi samaa mieltä, että terveyspalveluissa tasa-arvokehitys näyttäytyy erityisen huolestuttavana.
Olen sitä mieltä, että sote-palveluiden on oltava pitkälti julkisten toimijoiden tuottamia. Tämä ei sinällään ole ideologisen kanta, en varsinaisesti vastusta yksityistä palveluntuotantoa tai pidä osakeyhtiöitä mitenkään automaattisesti pahoina. Itseasiassa vaikkapa julkisesti omistetut oy:t voivat toimia erinomaisesti, kuten nyt vaikka Coxa tai Fimlab näyttävät. Mutta sote-palveluiden osalta on monta sellaista seikkaa, jotka puhuvat julkisen palvelutuotannon puolesta, koska yksityiseen palveluntuotantoon liittyy ongelmia, joita ei ole voitu kattavasti ratkaista. Näitä ovat esimerkiksi demokraattinen kontrolli järjestettäviin palveluihin, talouden läpinäkyvyys, julkisten varojen siirtyminen veroparatiisikytköksistään tunnetuille yhtiöille tai tietosuojaan ja hoitoketjujen toimivuuteen liittyvät asiat. Lisäksi julkinen toimija tuottaa palvelua palvelun tarpeeseen, ei voiton tavoitteluun, ja tämä on kyllä minulle iso periaatteellinen asia. Mielestäni verovarat tulisi käyttää julkiseen toimintaan, ei yksityisiin voittoihin. Yksityiset toimijat ja erityisesti kolmas sektori on tarpeen täydentävänä ja myös julkista “kirittävänä” toimijana, mutta eivät päävastuun kantajina.
Toivottavasti tämä vastasi edes hieman, koitan kirjoitella pikaisesti ihan erikseen tästä asiasta ja minulle saa aina laittaa vaikka sähköpostilla lisää kysymyksiä!