Nyt se on melkein ohi. Kuntavaalien kampanja nimittäin. Jäljellä on se tärkein, eli vaalipäivä. Tänään tehtiin porukalla vielä pitkä päivä, jaettiin ruusuja ja ilmapalloeläimiä Keskustorilla, käveltiin jälleen kerran kilometri toisensa jälkeen postilaatikolta toiselle ja käytiin monen monta hyvää keskustelua lukemattomista aiheista ehdokasta etsivien äänestäjien kanssa.
Vaalityö on toiminut myös loistavana kuntokuurina, olen nimittäin kävellyt viimeisten viikkojen aikana enemmän kuin varmaan puoleen vuoteen sitä ennen. Lenkkejä on tehty koko perheen voimin ja kaksivuotiaamme on oppinut bongaamaan postilaatikot ja ilmoittamaan niistä riemunkijahduksin tavalla, jonka veikkaan herättävän hämmennystä vieraammissa ihmisissä.
Vaaleissa ehdottomasti parasta on keskustelut tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Parhaimmillaan ne eivät ole yhdensuuntaista itsensä kauppaamista, vaan aitoja keskusteluja, joiden perusteella myös minä olen oppinut uutta ja myös tarkentanut tai muuttanut mielipiteitäni. Tämän kampanjan aikana on puhuttu niin ratikasta (kannatan), kuin Eteläpuiston rakentamisesta (kannatan niin, että julkisia tiloja ja viheralueita säilytetään tarpeeksi), tamperelaisesta kulttuurista (sitä lisää!), tavara-asemasta (tähän minulla ei ole kovin vahvaa kantaa) ja päivähoidosta (maksutonta ja kaikille lapsille, kiitos). Ja lukemattomista muista asioista. Harvassa kohtaa olen luvannut mitään ehdotonta, muuta kuin sen, että kuuntelen, opiskelen ja otan selvää ennen päätöksentekoa, koska mielestäni kaiken päätöksenteon tulisi perustua faktoihin.
Tässä kohtaa on kuitenkin aika kiittää ja todeta, että työ jatkuu huomisen jälkeenkin, vaalituloksesta riippuu vain yksi sen muodoista. Suuri kiitos myös kaikesta siitä tuesta, jota olen kampanjan aikana saanut. Demokratian toteutuminen nojaa niihin tuhansiin ihmisiin jotka laittavat itsensä likoon vaaleissa. Mutta yhtä tärkeitä ovat ne tukijoukot, jotka tekevät vaalityötä, tai mahdollistavat sen. Minun tapauksessa tärkeimmät mahdollistajat ja tukijat ovat puolisoni, sekä vanhempani, jotka ovat saaneet lapsiperheen arjen rullaamaan myös vaalien aikaan. Sekä maailman paras Miia ja muut ihanat ystävät, jotka ovat antaneet aikaansa, tsempanneet, jakaneet mainoksia tai järjestäneet tapahtumia. Kiitos jokaiselle teistä!
Itse äänestin jo ennakkoon, mutta huomenna aion kuitenkin syödä vaalien kunniaksi palan kakkua ja jännittää illalla tuloslaskentaa isompien lasten kanssa. Käykää siis äänestämässä, siten kaikki voittavat!