Arkipäivieni suurin sankari on nuorimman lapsemme perhepäivähoitaja. On suunnaton arjen helpotus, kun lapsi riemastuu jo ajatuksestakin hoitoon lähtemisestä ja höpöttää koko kotimatkan onnellisena päivästään, kavereistaan ja kaikesta kivasta mitä on tehnyt päivän aikana. Kaksivuotiaan höpötyksestä ei kaikkea edes ymmärrä, mutta kivaa on, se on selvää.
Meidän lapsemme ovat kaikki olleet päivähoidossa noin vuoden ikäisistä. Aluksi perhepäivähoidossa ja sitten päiväkodissa. Vastaamme on tullut omistautuneita ammattilaisia, jotka ovat tukeneet lasta ja koko perhettä kasvamisessa, kasvattamisessa ja arjen pyörityksessä.
Samanlaista tukea ja sitoutuneisuutta työhön olen kohdannut neuvoloissa. Ennaltaehkäisevää työtä, joka on sekä taloudellisesti järkevää, että perheiden hyvinvoinnille keskeistä. Suomen järjestelmän toimivuudesta kertoo esimerkiksi maailman pienimpiin kuuluvat äiti- ja lapsikuolleisuusluvut. Suomalainen neuvolajärjestelmä on siis huippuinnovaatio, jota ihmetellään kansainvälisestikin, kuten peruskouluamme tai äitiyspakkauksiakin.
SDP esitteli reilu viikko sitten oman perhevapaamallinsa. Mallissa pyritään edistämään tasa-arvoista vanhemmuutta kiintiöimällä molemmille vanhemmille osansa vapaasta, lisäämään perheiden aitoja valinnan mahdollisuuksia luomalla euromääräisen vanhempainrahan, sekä pidemmällä aikavälillä pidentämään ansiosidonnaisen vanhempainrahan kestoa, jolloin lapsen kanssa voi olla kotona hieman pidempään.
Tärkeintä mallissa on kuitenkin mielestäni sen tiukka sitominen laajempaan lasten ja perheiden hyvinvointia tukevaan kokonaisuuteen. Meille sosialidemokraateille perhevapaat eivät ole erillinen kysymys, vaan osa perhepolitiikan kokonaisuutta. Kokonaisuuteen kuuluvat niin neuvolat, päivähoito kuin perhevapaatkin. Vasta kun koko kokonaisuus pelaa, on perheillä aito mahdollisuus valita itselleen sopiva tapa elää lapsiperheaikaa.
Päivähoito on palautettava lapsen oikeudeksi, riippumatta vanhempien elämäntilanteesta. Se on investointi tulevaisuuteen. Niin hoidon tarpeessa olevien lasten, kuin meidän kaikkien muidenkin.
Päivähoitoon pitää satsata huomattavasti nykyistä enemmän ja tavoitteena tulee olla varhaiskasvatuksen maksuttomuus. Samalla ryhmäkoot on pidettävä riittävän pieninä, jotta päivähoito pysyy laadukkaana. Se on tärkeää sekä lasten, että henkilökunnan näkökulmasta. Itse panostaisin erityisesti perhepäivähoitoon, koska pienet ryhmät ja koti hoitopaikkana on aivan loistava paikka pienimmille lapsille. Perhepäivähoitajien palkat ovat nykyisellään hävyttömän pieniä, päivät hurjan pitkiä ja työ yhteiskuntamme tärkeimpiä.
Kunnissa päätetään erityisesti päivähoidosta. Myös Tampereella on saatu nähdä, kuinka politiikalla on väliä ja päivähoito-oikeudesta on saatu valtuustossa taistella vuodesta toiseen. Valtakunnan tasolla saimme taas tällä viikolla lukea, että myös neuvolat ovat kaupan.
Meidän perheemme toimiva arki nojaa laadukkaisiin julkisiin palveluihin. Niitä on puolustettava. Ja niin on puolustettava myös palveluiden tekijöitä, niin neuvoloissa, kuin päivähoidossa ja kouluissakin. Sote-uudistuksen myötä tulevat muutokset eivät saa tarkoittaa toimivien järjestelmien romuttamista ja myymistä markkinoilla. Ne eivät saa tarkoittaa työntekijöiden aseman heikentämistä ja epävarmuutta. Arkemme sankarit ansaitsevat parempaa. Silloin myös me palveluita käyttävät vanhemmat voimme jatkossakin luottaa supersankareihimme, kuten meidän perheessä luotamme Tiinaan.